Moni asia ei toimi ihan niin mallikkaasti kuin Suomessa, isoin yksittäinen ero on varmaan uskonnon läsnäolo melkeini ihan kaikessa ja se on indonesialaisille isoimpia asioita jalkapallon ohella. Jalkapalloa ihmiset kyllä seuraavat, mutta aika harva sitä lopulta sitten pelaa. Kesäkuussa vietetäänkin paastoa ja syöminen ja juominen lakkaa päiväsaikaan. Tämä sitten tarkoittaa pienemmillä paikkakunnilla, ettei ruokaa myydä missään ja alkoholin myyminen on myös pannassa. Paasto alkaa sahurilla, n. kello kolme yöllä kiertävä partio kolistee kattiloitaan ja huutelee ihmisiä sahurille, eli syömään ennenkuin päivän paastoaminen taas alkaa. Tämän jälkeen tuleekin sitten kovaääinen rukouskutsu n. 4 aikaan yöllä. Illalla tulee taas rukouskutsuja ja rukouksenlukua useamman tunnin ajan megafoonista ympäri kylää jokaisesta moskeijasta ja mushollasta. Aurinko kun laskee niin ruokapaikat taas avaavat ovensa ja tungosta riittä.
Liikenne on myös todellinen kaaos, skootterit, rekat ja autot ahtautuvat pienille ja rikkonaisille teille. Monella tuntuu olevan vielä hirveä kiire ja minuutin välein saa aina todistaa uhkarohkeita ohituksia, autotkin ohittelevat monesti sokkona ja on suoraninen ihme, etten ole ikinä täällä ollessa (n. 2v) todistanut yhtään kolaria. Kerran näin Balilla, kun humalainen turisti kaatui paikallaan skootterin selässä, mutta muuten se on sitten ollut siinä. Kiire näkyy myös kassajonoissa, tai mitään jonoja ei ole vaan nopeimmat syövät hitaat ja kaikki sulloutuvat kassalle samaan aikaan. Käytöstavat ovat myös unohtuneet kotiin, kukaan ei sano kiitos ja työntekijöiden kanssa ollaan aika ylimielisiä ja välinpitämättömiä. Tippiäkään ei jätetä, mutta toisaalta ihan kaikesta sitten maksetaan ja työntekijöitä riittää ihan kaikkeen mahdolliseen. Pahimpana esimerkkinä on tavaratalot, joissa on yhdellä osastolla jo kymmenen myyjää pyörittelemässä peukaloita, pysäköintiä hoitaa freelancerit, jotka veloittavat n. 5 senttiä siitä, että katsovat skootterisi perään ja avustavat liikenteeseen littymisessä. Samanlaisia freelancereita on myös pahimmissa risteyksissä pysäyttämässä liikennettä, tietenkin maksua vastaan.
Ihmiset ovat toisaalta todella sosiaalisia ja iloisia, tuntemattomat ihmiset tulevat kysymään mihin uskontoon kuulut, oletko naimisissa, monta lasta on, minne olet menossa ja joko olet syönyt jne. Lapset taas saavat osakseen valtavasti huomiota ja Hugoa ollaan monesti viemässä kaupoissa tuntemattomien matkaan.. Suomessa ei varmaan tulisi kuulookaan silitellä tuntemattoman lasta, saati ottaa syliin. Hugo ainakin pitää, että saa osakseen huomiota. Monesti reaktio on ollut mennä maahan makaamaan ja hymyilemään.. Naapurit tuntevat kaikki toisensa ja pihoilla saa kulkea aika vapaasti ympäriinsä, varsinaisesti semmoiset omaa pihaa ei ole kuten Suomessa vaan naapurit saattavat tulla pihalle viettämään aikaa tai lapset tulevat pyytämättä leikkimään. Noh alkujärkytyksen jälkeen Hugo ainakin tykkää, että on leikkikavereita ja vanhemmat ovat ainakin päässet helpolla kun on useita lastenvahteja.
Ruoka on tietenkin täysin erilaista jo ilmastosta johtuen, mutta toisaalta taas todella yksipuolista. Riisiä syödään jokaisella ruokailulla, mutta lisukeeksi ei kovin montaa vihannesta löydy, pinatti, morning glory, papu, porkkana, maissi ja kurkku joka tosin on kalliimpaa kuin meillä Suomessa. Lihana on yleensä kanaa, naudanlihaa hintansa takia vain jos jotain juhlitaan. Torilta hinnat ovat ihan järkyttävän edullisia, eurolla saa jo muovikassilisen täyteen vihanneksia, jos nyt siis jättää sen kurkun ottamatta. Hedelmät on vähän kalliimpia, joskis huomattavasti halvempia kuin Suomessa paitsi omenat maksavat 5 euroa kilolta. Ruokakojuista ja ruokaloista annokset maksavat 0,5e alkaen päättyen n. 2 euroon. Kaikki ruoka tulee läheltä ja tyypillisesti eri alueilla on vähän erilaiset valikoimat, esim. vuoristosta saa yleensä perunaa, vuohenmaitoa jne.
Internetliittymät eivät maaseuduilla kummoisia ole, hinnat ovat niin korkeita ettei kenelläkään ole niihin varaan ja nopeus on jotain 56kbs tasoa, 3g toimii jossain paikoissa ja joillain liittymillä, mutta noista puhelinliittymistä ei ota mitään selkoa kun ehdot vaihtelevat jokaisella, toista liittymää voi käyttää yöllä surffaukseen ja toisessa taas on päivällä joku rajoitus, yleensä nämä datakatot ovat aika matalia ja suht kalliita ostaa lisää. Kaupungeissa nopeudet ovat vähän parempia, mutta hinnat ovat tietty samoja. Nettikahviloita löytyy vähän isommista kylistä, mutta eivät nekään ole kovin suosittuja edes nuorison keskuudessa.
Lapset ja nuoret tuntuvat viettävät vapaa-aikaansa aika paljon vaan hengailemalla ulkona, n. 12v ikäisenä rupeavat jo skoottereilla ajelemaan, mutta kauheasti tekemistä ei yleensä lapsille ole. Isomilla ostareilla on pelihalleja, mutta mitään puistoja ja leikkikenttiä ei ole kuin kaikista isoimmissa kaupungeissa. Harrastaa ei voi oikein mitään muuta kuin sulkapalloa, futsalia ja jalkapalloa. Leluja ei kovin montaa perheissä ole, mihin olen tutustunut. Suurinosa kun elää ihan kädestä suuhun ja lasten tarpeet tulevat yleensä viimeisenä, lapsien kouluttaminen maksaa myös peruskoulun jälkeen aika paljon. Monet menevät suoraan töihin teininä, palkat jäävät silloin alle 80e kuukaudessa, huonoimillaan olen kuullut tarjoilijoiden tienaavan n. 35 euroa kuussa, mutta siihen kuului asuminen ruokalan tiloissa. Ammattikoulutuksella tienestit nousevat nopeasti jo vajaaseen 200 euroon kuukaudessa, koulutus tosin saattaa sitten maksaa esim. 50e/kk ja se voi olla valtava panostus vanhemmilta, vanhemmat sitten tietenkin odottavat saavansa rahaa takaisin jahka lapset menevät töihin ja myöhemmin jäävät lastensa hoidettaviksi kun ikää tulee enemmän. Monet perheet asuvat koko elämänsä samassa talossa ja ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että lapsen perhe asuu samassa talossa vanhempien kanssa.
Liikenne on myös todellinen kaaos, skootterit, rekat ja autot ahtautuvat pienille ja rikkonaisille teille. Monella tuntuu olevan vielä hirveä kiire ja minuutin välein saa aina todistaa uhkarohkeita ohituksia, autotkin ohittelevat monesti sokkona ja on suoraninen ihme, etten ole ikinä täällä ollessa (n. 2v) todistanut yhtään kolaria. Kerran näin Balilla, kun humalainen turisti kaatui paikallaan skootterin selässä, mutta muuten se on sitten ollut siinä. Kiire näkyy myös kassajonoissa, tai mitään jonoja ei ole vaan nopeimmat syövät hitaat ja kaikki sulloutuvat kassalle samaan aikaan. Käytöstavat ovat myös unohtuneet kotiin, kukaan ei sano kiitos ja työntekijöiden kanssa ollaan aika ylimielisiä ja välinpitämättömiä. Tippiäkään ei jätetä, mutta toisaalta ihan kaikesta sitten maksetaan ja työntekijöitä riittää ihan kaikkeen mahdolliseen. Pahimpana esimerkkinä on tavaratalot, joissa on yhdellä osastolla jo kymmenen myyjää pyörittelemässä peukaloita, pysäköintiä hoitaa freelancerit, jotka veloittavat n. 5 senttiä siitä, että katsovat skootterisi perään ja avustavat liikenteeseen littymisessä. Samanlaisia freelancereita on myös pahimmissa risteyksissä pysäyttämässä liikennettä, tietenkin maksua vastaan.
Ihmiset ovat toisaalta todella sosiaalisia ja iloisia, tuntemattomat ihmiset tulevat kysymään mihin uskontoon kuulut, oletko naimisissa, monta lasta on, minne olet menossa ja joko olet syönyt jne. Lapset taas saavat osakseen valtavasti huomiota ja Hugoa ollaan monesti viemässä kaupoissa tuntemattomien matkaan.. Suomessa ei varmaan tulisi kuulookaan silitellä tuntemattoman lasta, saati ottaa syliin. Hugo ainakin pitää, että saa osakseen huomiota. Monesti reaktio on ollut mennä maahan makaamaan ja hymyilemään.. Naapurit tuntevat kaikki toisensa ja pihoilla saa kulkea aika vapaasti ympäriinsä, varsinaisesti semmoiset omaa pihaa ei ole kuten Suomessa vaan naapurit saattavat tulla pihalle viettämään aikaa tai lapset tulevat pyytämättä leikkimään. Noh alkujärkytyksen jälkeen Hugo ainakin tykkää, että on leikkikavereita ja vanhemmat ovat ainakin päässet helpolla kun on useita lastenvahteja.
Ruoka on tietenkin täysin erilaista jo ilmastosta johtuen, mutta toisaalta taas todella yksipuolista. Riisiä syödään jokaisella ruokailulla, mutta lisukeeksi ei kovin montaa vihannesta löydy, pinatti, morning glory, papu, porkkana, maissi ja kurkku joka tosin on kalliimpaa kuin meillä Suomessa. Lihana on yleensä kanaa, naudanlihaa hintansa takia vain jos jotain juhlitaan. Torilta hinnat ovat ihan järkyttävän edullisia, eurolla saa jo muovikassilisen täyteen vihanneksia, jos nyt siis jättää sen kurkun ottamatta. Hedelmät on vähän kalliimpia, joskis huomattavasti halvempia kuin Suomessa paitsi omenat maksavat 5 euroa kilolta. Ruokakojuista ja ruokaloista annokset maksavat 0,5e alkaen päättyen n. 2 euroon. Kaikki ruoka tulee läheltä ja tyypillisesti eri alueilla on vähän erilaiset valikoimat, esim. vuoristosta saa yleensä perunaa, vuohenmaitoa jne.
Internetliittymät eivät maaseuduilla kummoisia ole, hinnat ovat niin korkeita ettei kenelläkään ole niihin varaan ja nopeus on jotain 56kbs tasoa, 3g toimii jossain paikoissa ja joillain liittymillä, mutta noista puhelinliittymistä ei ota mitään selkoa kun ehdot vaihtelevat jokaisella, toista liittymää voi käyttää yöllä surffaukseen ja toisessa taas on päivällä joku rajoitus, yleensä nämä datakatot ovat aika matalia ja suht kalliita ostaa lisää. Kaupungeissa nopeudet ovat vähän parempia, mutta hinnat ovat tietty samoja. Nettikahviloita löytyy vähän isommista kylistä, mutta eivät nekään ole kovin suosittuja edes nuorison keskuudessa.
Lapset ja nuoret tuntuvat viettävät vapaa-aikaansa aika paljon vaan hengailemalla ulkona, n. 12v ikäisenä rupeavat jo skoottereilla ajelemaan, mutta kauheasti tekemistä ei yleensä lapsille ole. Isomilla ostareilla on pelihalleja, mutta mitään puistoja ja leikkikenttiä ei ole kuin kaikista isoimmissa kaupungeissa. Harrastaa ei voi oikein mitään muuta kuin sulkapalloa, futsalia ja jalkapalloa. Leluja ei kovin montaa perheissä ole, mihin olen tutustunut. Suurinosa kun elää ihan kädestä suuhun ja lasten tarpeet tulevat yleensä viimeisenä, lapsien kouluttaminen maksaa myös peruskoulun jälkeen aika paljon. Monet menevät suoraan töihin teininä, palkat jäävät silloin alle 80e kuukaudessa, huonoimillaan olen kuullut tarjoilijoiden tienaavan n. 35 euroa kuussa, mutta siihen kuului asuminen ruokalan tiloissa. Ammattikoulutuksella tienestit nousevat nopeasti jo vajaaseen 200 euroon kuukaudessa, koulutus tosin saattaa sitten maksaa esim. 50e/kk ja se voi olla valtava panostus vanhemmilta, vanhemmat sitten tietenkin odottavat saavansa rahaa takaisin jahka lapset menevät töihin ja myöhemmin jäävät lastensa hoidettaviksi kun ikää tulee enemmän. Monet perheet asuvat koko elämänsä samassa talossa ja ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että lapsen perhe asuu samassa talossa vanhempien kanssa.
No comments:
Post a Comment