Johtuen internet yhteyden puuttesta ensimmäiset kirjoitukset tulevat retrospektiivisinä. Blogiin on tarkoitus kirjoittaa havaintoja 1,5kk matkalta Indonesiassa ja minkälaisia ongelmia ja haasteita lapsen kanssa matkustaminen tuottaa. Tarkoitus olisi ainakin tutustua varhaiskasvatukseen Indonesiassa, mikäli kesälomat ehtivät loppua ennenkuin lähdemme takaisin Suomeen. Kirjoittaja on 25v. lähihoitajaopiskelija Loviisasta ja blogi on osa äidienkielen kurssia.
Valmistelut reissuun aloitettiin jo kuukausi aikaisemmin, passihan pitää olla lapsella ihan oma ja sen hommaaminen olikin aika vaivaton prosessi, muutama passikuva ja aika piti varata lähimmälle poliisiasemalle. Viisumi hoitui vielä helpommin, rahat suurlähetystön tilille ja passi postiin. Vajaassa viikossa passit tulivatkin postin mukana takaisin. Lentoliput otimme Malaysian Airlinesin kautta, välilaskut Saksassa ja Kuala Lumpurista, josta sitten suoraan Jakartaan. Yhteiskesto n. 20h vaihtoinee ja rahaa säästyi Finnairin suoriin lentoihin verrattuna n. 200e per henkilö.
Poikamme Hugo on vajaa 2 vuotta, eli siinä hankalimmassa iässä matkustamista varten, eniten etukäteen mietityttää kuinka hän viihtyy lennolla ja miten turvallista kohdemaassa on. Tiettyjä kompromisseja joutuu tekemään, lastenrattaita on ihan turha raahata mukana ja turvaistuimia ei yleisesti käytetä. Paikalliset käyttävät liikkumiseen skoottereita, johon parhaimillaan ahtautuu nelihenkinenkin perhe. Mukaan pakattiin kuitenkin kantoreppu, jota voisi käyttää myös autossa istuessa, kun pujottaa turvavyön sen alitse. Parempaa ratkaisuakaan ei keksitty. Kantoreppu on luultavasti tärkein yksittäinen varuste mukaan, lapsi ei jaksa vielä pitkään kävellä itse tai sitten haluaa vaeltaa johonkin ihan toiseen suuntaan. Samalla onnistuu myös päiväunet repussa istuessa, lastenrattailla taas ei mitään tekisi, kun kävelytiet puuttuvat lähes koko maasta. Aurinkorasvan käyttöä pitäisi kuulemma näin pienen kanssa välttää, otimme pienen tuubin kallista rasvaa mukaan, taisi 20 euroa kustantaa... Hugolle pakattiin mukaan muutamia leluja, useita pitkähihaisia vaatteita itikoiden ja auringon takia, kilo kaurapuuroa ja lentoa varten vielä kuulosuojaimet, pilttejä ja soijamaitoa.
Vaattet ovat niin halpoja, että on melkein parempi uusia niitä ja kantaa sitten kotiin, kuin kantaa Suomesta hirveätä määrää mukana. Melkein kaikkea tarvittavaa saa Indonesiastakin niin kauheasti muuta kuin vaaatteita ei pakattu mukaan, jokunen tuliainen ja matkalukemista. Aikaisemmin meille on kahdestaan riittänyt yksi reppu ja yksi rinkka, mutta nyt lopulta tavaraa tuli sen verran, että oli pakko turvautua matkalaukkuun. Vaatteista vielä sen verran, että kokemuksesta viisastuneena tulee otettua myös ihan lämmintäkin mukaan, vaikka lämpötila on päivällä reilu +30 astetta niin yöllä se viilenee jo sinne +20 asteen tuntumaan ja vaikka sekin vielä lämmintä on niin, tuohon lämpöisempään tottuneena yöt tuntuvat viileiltä, kun asunnot ovat hyvin tuuletettuja tai hotelleissa taas ilmastointi. Aamuisin on myös ulkona suht vilpoista ja auringoltahan pitkähihaiset myös suojaavat.
Valmistelut reissuun aloitettiin jo kuukausi aikaisemmin, passihan pitää olla lapsella ihan oma ja sen hommaaminen olikin aika vaivaton prosessi, muutama passikuva ja aika piti varata lähimmälle poliisiasemalle. Viisumi hoitui vielä helpommin, rahat suurlähetystön tilille ja passi postiin. Vajaassa viikossa passit tulivatkin postin mukana takaisin. Lentoliput otimme Malaysian Airlinesin kautta, välilaskut Saksassa ja Kuala Lumpurista, josta sitten suoraan Jakartaan. Yhteiskesto n. 20h vaihtoinee ja rahaa säästyi Finnairin suoriin lentoihin verrattuna n. 200e per henkilö.
Poikamme Hugo on vajaa 2 vuotta, eli siinä hankalimmassa iässä matkustamista varten, eniten etukäteen mietityttää kuinka hän viihtyy lennolla ja miten turvallista kohdemaassa on. Tiettyjä kompromisseja joutuu tekemään, lastenrattaita on ihan turha raahata mukana ja turvaistuimia ei yleisesti käytetä. Paikalliset käyttävät liikkumiseen skoottereita, johon parhaimillaan ahtautuu nelihenkinenkin perhe. Mukaan pakattiin kuitenkin kantoreppu, jota voisi käyttää myös autossa istuessa, kun pujottaa turvavyön sen alitse. Parempaa ratkaisuakaan ei keksitty. Kantoreppu on luultavasti tärkein yksittäinen varuste mukaan, lapsi ei jaksa vielä pitkään kävellä itse tai sitten haluaa vaeltaa johonkin ihan toiseen suuntaan. Samalla onnistuu myös päiväunet repussa istuessa, lastenrattailla taas ei mitään tekisi, kun kävelytiet puuttuvat lähes koko maasta. Aurinkorasvan käyttöä pitäisi kuulemma näin pienen kanssa välttää, otimme pienen tuubin kallista rasvaa mukaan, taisi 20 euroa kustantaa... Hugolle pakattiin mukaan muutamia leluja, useita pitkähihaisia vaatteita itikoiden ja auringon takia, kilo kaurapuuroa ja lentoa varten vielä kuulosuojaimet, pilttejä ja soijamaitoa.
Vaattet ovat niin halpoja, että on melkein parempi uusia niitä ja kantaa sitten kotiin, kuin kantaa Suomesta hirveätä määrää mukana. Melkein kaikkea tarvittavaa saa Indonesiastakin niin kauheasti muuta kuin vaaatteita ei pakattu mukaan, jokunen tuliainen ja matkalukemista. Aikaisemmin meille on kahdestaan riittänyt yksi reppu ja yksi rinkka, mutta nyt lopulta tavaraa tuli sen verran, että oli pakko turvautua matkalaukkuun. Vaatteista vielä sen verran, että kokemuksesta viisastuneena tulee otettua myös ihan lämmintäkin mukaan, vaikka lämpötila on päivällä reilu +30 astetta niin yöllä se viilenee jo sinne +20 asteen tuntumaan ja vaikka sekin vielä lämmintä on niin, tuohon lämpöisempään tottuneena yöt tuntuvat viileiltä, kun asunnot ovat hyvin tuuletettuja tai hotelleissa taas ilmastointi. Aamuisin on myös ulkona suht vilpoista ja auringoltahan pitkähihaiset myös suojaavat.
No comments:
Post a Comment