Friday, July 25, 2014

Jatkoa edelliseen...

Yogyakarta on Javan-alueen suosituin turistikohde, pitkälti Borobudur ja Prambanan temppelien takia, molemmat ovat Unescon maailmanperintökohteita. Ulkomuistista pääsyliput näihin olivat ulkomaisille turisteille n. 20 dollarin pintaan joten kertaa useammin ei ole tullut käytyä. Muuten kaupunki on sitten taiteen, kulttuurin, kaupan ja koulujen keskittymä. Itse keskusta ei ole kovin iso, mutta sieltä löytyy kattavasti palveluja, varsinkin turisteille. Baliin verrattuna Jogjassa on todella helppo liikkua, kävelytiet ovat leveitä, bussit palvelevat kattavasti ja liikennettä ei muutenkaan ole niin paljon.

Borobudur (Wikitravelin kuva)

Prambanan (Wikitravel)

Kaupustelijoita riittää Borobudirissakin

Borobudurin temppeli

Jogjan keskusta

Surabaya on taas sitten ihan tyypillinen suurkaupunki, josta löytyy hienoja ostareita, siistejä puistoja jne. Nähtävyyksiä ei kovin paljon ole, liikenne on todella ruuhkaista ja lämpötilat nousevat vielä aika korkealle.. Ehdittiin täällä olemaan vain pari päivää ja nekin menivät sairastellessa, paikalliset tuttavat olisivat kyllä mielellään enemänkin näyttäneet paikkoja, mutta alkutunnelmien perusteella ei kyllä vaikka Jakartasta tai eroa mitenkään.

Surabaya (Wikitravel)

Surabayasta, keskustan syrjäinen tie ja siellä kasvatettiin vissiin kangkung kasvista.

Surabaya 

Silta joka vie Maduran saarelle, kuulemma harvoja nähtävyyksiä Surabayalla.

Ilmastoiduissa vaunuissa oli hyvin tilaa.

Maisemia väliltä Surabaya - Semarang

Maisema Semarangiin saavuttaessa.


Wednesday, July 16, 2014

Semarang - Yogyakarta - Bali - Surabaya

Edellisestä kirjoituksesta hiukan aikaa, mennyt viikko kulunut sairastellessa. Ensiksi tuli flunssa kaikilla ja nyt vatsatautia, kuumeilua ja itsellä vielä selkäkipuja. Huvittavasti vatsatauti tuli vähän hienommasta italialaisesta ravintolasta, jos ruokamyrkytyksen olen saanut niin se on aina tullut näistä paremmista ravintoloista, vaikka on ruokaa tullut syötyä ihan kaikisat mahdollisista katukeittiöistä. Matkustaessa on aika rankkaa olla kipeänä, varsinkin kun on tuo pieni hoidettavana, joka taas kipeänä vaatisi myös enemmän huomiota. Hoitajia saa Aasiasta halvalla avuksi, muistaakseni halvimillaan n.40e + kaikki ruuat, asumiset ja matkustamiset jne. kuukaudessa. Varsinkin, jos on pidempää paikallaan niin ihan hyvä vaihtoehto.

Lyhykäisyydessään otettiin Semarangista bussi Yogyakartaan, josta lennettiin Balille. Balilta tultiin Surabayalle lentäen ja junalla takaisin Semarangiin. Bussilla matkustamista täällä kannattaa melkein välttää, tiet ovat todella kapeita ja mutkikkaita joten pahoinvointi on ainakin taattu vaikka olisi kuinka lyhyt matka. Bussi on kaikista edullisin tapa matkustaa, mutta juna on myös edullinen. Ilmastoidussa hytissä noin 250km matka Surabayaslta Semarangiin maksoi 3 euroa, tosin hinta on voimassa vain päivän ensimäisellä ja viimeisellä matkalla. Ilmastoimattomassa hytissä matkat ovat vielä edullisempia, ihan päivälläkin. Junarata on aika kapea ja junakin myös heiluu aika paljon sivuttain, mutta muuten matkustaminen junalla on helppoa ja maisemia näkee paljon paremmin kuin bussista. Kauppiaat myyvät suoraan vaunuihin ruokaa, juomaa, lukemista jne. ja lapselle on taas tilaa liikkua ja nukkua. Aikaa tuohon matkaan meni vajaa viisi tuntia, bussilla matkustaminen on vielä reilusti hitaampaa. Lentäminen on kaikista nopeinta, liput ovat yleensä n. 20e per henkilö, tosin lentokenttätaksit ovat yleensä aika kalliita ja lentokentillä pitää kentästä riippuen maksaa jokunen euro veroja. Luultavasti matkustamisen hankaluuden takia Indonesiassa ei kovin hirveästi turisteja käy Balin lisäksi, maa on mielestäni Aasian monipuolisimpia ja eri maanosat eivät kauheasti toisiaan muistuta.

Ekana virheenä jätettin kaikki Hugon lelut Semarangiin, isovanhempien luokse. Lentokoneessakaan Hugo ei malttanut olla aloillaan edes minuuttia eikä oikein missään tyytynyt olemaan paikoillaan, veikkaan, että lelut olisivat helpottaneet ja ei olisi jatkuvasti tarvinnut juosta perässä. Paikat missä yövyttiin, niin kodinomaisissa paikoissa Hugo viihtyi heti oikein hyvin, mutta vastaavasti taas kolkossa hotelissa meni taas koko päivä, että löytyi se oma paikka. Näin jälkikäteen ottaisin mukaan Suomesta mukaan mahdollisimman paljon tuttuja leluja ja joitakin asioita mitkä muistuttavat kodista ja luovat sitä turvaa, vaikka tuttu peitto ja ruokailuvälineet. Suurinosa leluista ollaan ostetuttu täältä, kun ajateltiin, että tutut lelut rupeavat kylläsyttämään, mutta eniten käytössä on ollut mukana tuotu palikkalaatikko. Kengät kannattaa myös olla hyvät ja käytössä olleet, sandaaleista tuli rakot jalkaan ja ei Hugo ei jaksa niillä muutenkaan kävellä kovinkaan pitkään, ei varmaan ole kovinkaa mukavat.

Bali on todella suosittu saari, käytännössä suurinosa turisteista ei muualla käykkään. Vaikea käsittää miksi, kun Bali on kokonaisuudessa yksi huonoimpia lomakohteita, missä olen käynyt, jos siis verrataan näihin Phuket, Teneriffa ym. rantalomakohteet. Meri ei ole kovinkaan puhdas ja roskia täynnä, liikennettä ei ole rajoitettu mitenkään vaan ihan pienilläkin kävelykaduilal saa ajaa autoilla ja moottoripyörillä. Yleensä kävelitie ei ole metriäkään leveämpi ja niihinkin saattaa mopot tulla pahimpien ruuhkien aikana ajamaan. Pääkatu on aina tukossa, vaikka ihan Kutalle ei saakkaan pysäköidä. Jostain syystä autot ja taksit silti tukkivat tiet kokonaan, ilmeiesti vain ajavat ympyrää. Taksit saattavat vielä pysähtyä keskelle tietä tukkimaan liikenteen kunnes saavat asiakkaan. Liikkenne on aika kaaottinen Indonesiankin mittakaavassa ja siis todella ruuhkainen, mopoilevia turisteja saa varoa kun eivät piittää sitä vähääkään liikennesäännöistä ja ajelevat surutta ihan humalasakkin. Paikalisilla sentään on joku logiikka minkä mukaan ajavat, mutta vastaantulevista turisteista ei koskaan tiedä mihin suuntaan sinkoavat ja saattavat vaikka tehdä keskellä moottoritietä u-käännöksen tai ajella kovaa nopeutta pienillä kävelykaduilla. Kutalla on useampi näitä pieniä autonlevyisiä kävelykatuja missä siis saa ajaa autollakin ja vielä molempiin suuntiin vaikka juuri ja juuri yksi auto niillä maahtuu ajamaan leveydenpuolesta. Nämä tiet kun rauhoitettaisiin jalankulkijoille niin lomailu olisi jo huomattavasti mukavampaa, kun ei jatkuvasti tarvitsisi varoa ajaako joku mopo tai auto kohta yli.



Muuten Kuta on sitten ihan geneerinen lomakohde, hiekkaranta, kaupustelijoita, hienoja ostoskeskuksia ja paljon clubeja joissa soitetaan musiikkia kovempaa kuin Suomessa laki sallisi. Balille jos menee niin kannattaa suunnata saaren muihin osiin kuin Kutan ja Denpasarin lähistöille, viereinen Lombok saari on myös ihan mukava ja rauhallinen paikka. Suurinosa ihmisistä kuitenkin jää Kutan läheisyyteen. Hinnat ovat myös Balilla aika reilusti muuta Indonesiaa kalliimpia, halvimmat hotellit ovat n. 15e yöltä ja ruoka on yleensä n. 3e per annos, halvimillaan syö kyllä alle eurollakin, mutta nämä paikat ovat vaan vähän syrjässä ja hankalampia löytää ilman tietoa. Kaupoissa kaikki on myös vähän kalliimpaa, myös paikallisille suunnatuissa paikoissa, luultavasti koska Balilla useat ihmiset tienaavat jo ihan hyvää palkkaa ostovoimalla mitattuna, ruokatorillakin liha ja kasvikset maksavat huomattavasti enemmän, kuin yleisesti Javan puolella. Toki sitten ihan köyhiäkin löytyy ja vastaavasti elinkustannukset ovat myös korkeampia, kuitenkin Bali vetää indonesialaista työvoimaa puoleensa ja monet työntekijät tulevat Javalta. Esimerkkinä rakennustyömiehet tulevat yleensä Lombokilta, kun suostuvat tekemään töitä halvemmalla.

Jatkuu seuraavassa viestissä...



Saturday, July 5, 2014

Tunnelmia

Moni asia ei toimi ihan niin mallikkaasti kuin Suomessa, isoin yksittäinen ero on varmaan uskonnon läsnäolo melkeini ihan kaikessa ja se on indonesialaisille isoimpia asioita jalkapallon ohella. Jalkapalloa ihmiset kyllä seuraavat, mutta aika harva sitä lopulta sitten pelaa. Kesäkuussa vietetäänkin paastoa ja syöminen ja juominen lakkaa päiväsaikaan. Tämä sitten tarkoittaa pienemmillä paikkakunnilla, ettei ruokaa myydä missään ja alkoholin myyminen on myös pannassa. Paasto alkaa sahurilla, n. kello kolme yöllä kiertävä partio kolistee kattiloitaan ja huutelee ihmisiä sahurille, eli syömään ennenkuin päivän paastoaminen taas alkaa. Tämän jälkeen tuleekin sitten kovaääinen rukouskutsu n. 4 aikaan yöllä. Illalla tulee taas rukouskutsuja ja rukouksenlukua useamman tunnin ajan megafoonista ympäri kylää jokaisesta moskeijasta ja mushollasta. Aurinko kun laskee niin ruokapaikat taas avaavat ovensa ja tungosta riittä.

Liikenne on myös todellinen kaaos, skootterit, rekat ja autot ahtautuvat pienille ja rikkonaisille teille. Monella tuntuu olevan vielä hirveä kiire ja minuutin välein saa aina todistaa uhkarohkeita ohituksia, autotkin ohittelevat monesti sokkona ja on suoraninen ihme, etten ole ikinä täällä ollessa (n. 2v) todistanut yhtään kolaria. Kerran näin Balilla, kun humalainen turisti kaatui paikallaan skootterin selässä, mutta muuten se on sitten ollut siinä. Kiire näkyy myös kassajonoissa, tai mitään jonoja ei ole vaan nopeimmat syövät hitaat ja kaikki sulloutuvat kassalle samaan aikaan. Käytöstavat ovat myös unohtuneet kotiin, kukaan ei sano kiitos ja työntekijöiden kanssa ollaan aika ylimielisiä ja välinpitämättömiä. Tippiäkään ei jätetä, mutta toisaalta ihan kaikesta sitten maksetaan ja työntekijöitä riittää ihan kaikkeen mahdolliseen. Pahimpana esimerkkinä on tavaratalot, joissa on yhdellä osastolla jo kymmenen myyjää pyörittelemässä peukaloita, pysäköintiä hoitaa freelancerit, jotka veloittavat n. 5 senttiä siitä, että katsovat skootterisi perään ja avustavat liikenteeseen littymisessä. Samanlaisia freelancereita on myös pahimmissa risteyksissä pysäyttämässä liikennettä, tietenkin maksua vastaan.

Ihmiset ovat toisaalta todella sosiaalisia ja iloisia, tuntemattomat ihmiset tulevat kysymään mihin uskontoon kuulut, oletko naimisissa, monta lasta on, minne olet menossa ja joko olet syönyt jne. Lapset taas saavat osakseen valtavasti huomiota ja Hugoa ollaan monesti viemässä kaupoissa tuntemattomien matkaan.. Suomessa ei varmaan tulisi kuulookaan silitellä tuntemattoman lasta, saati ottaa syliin. Hugo ainakin pitää, että saa osakseen huomiota. Monesti reaktio on ollut mennä maahan makaamaan ja hymyilemään.. Naapurit tuntevat kaikki toisensa ja pihoilla saa kulkea aika vapaasti ympäriinsä, varsinaisesti semmoiset omaa pihaa ei ole kuten Suomessa vaan naapurit saattavat tulla pihalle viettämään aikaa tai lapset tulevat pyytämättä leikkimään. Noh alkujärkytyksen jälkeen Hugo ainakin tykkää, että on leikkikavereita ja vanhemmat ovat ainakin päässet helpolla kun on useita lastenvahteja.



Ruoka on tietenkin täysin erilaista jo ilmastosta johtuen, mutta toisaalta taas todella yksipuolista. Riisiä syödään jokaisella ruokailulla, mutta lisukeeksi ei kovin montaa vihannesta löydy, pinatti, morning glory, papu, porkkana, maissi ja kurkku joka tosin on kalliimpaa kuin meillä Suomessa. Lihana on yleensä kanaa, naudanlihaa hintansa takia vain jos jotain juhlitaan. Torilta hinnat ovat ihan järkyttävän edullisia, eurolla saa jo muovikassilisen täyteen vihanneksia, jos nyt siis jättää sen kurkun ottamatta. Hedelmät on vähän kalliimpia, joskis huomattavasti halvempia kuin Suomessa paitsi omenat maksavat 5 euroa kilolta. Ruokakojuista ja ruokaloista annokset maksavat 0,5e alkaen päättyen n. 2 euroon. Kaikki ruoka tulee läheltä ja tyypillisesti eri alueilla on vähän erilaiset valikoimat, esim. vuoristosta saa yleensä perunaa, vuohenmaitoa jne.

Internetliittymät eivät maaseuduilla kummoisia ole, hinnat ovat niin korkeita ettei kenelläkään ole niihin varaan ja nopeus on jotain 56kbs tasoa, 3g toimii jossain paikoissa ja joillain liittymillä, mutta noista puhelinliittymistä ei ota mitään selkoa kun ehdot vaihtelevat jokaisella, toista liittymää voi käyttää yöllä surffaukseen ja toisessa taas on päivällä joku rajoitus, yleensä nämä datakatot ovat aika matalia ja suht kalliita ostaa lisää. Kaupungeissa nopeudet ovat vähän parempia, mutta hinnat ovat tietty samoja. Nettikahviloita löytyy vähän isommista kylistä, mutta eivät nekään ole kovin suosittuja edes nuorison keskuudessa.

Lapset ja nuoret tuntuvat viettävät vapaa-aikaansa aika paljon vaan hengailemalla ulkona, n. 12v ikäisenä rupeavat jo skoottereilla ajelemaan, mutta kauheasti tekemistä ei yleensä lapsille ole. Isomilla ostareilla on pelihalleja, mutta mitään puistoja ja leikkikenttiä ei ole kuin kaikista isoimmissa kaupungeissa. Harrastaa ei voi oikein mitään muuta kuin sulkapalloa, futsalia ja jalkapalloa. Leluja ei kovin montaa perheissä ole, mihin olen tutustunut. Suurinosa kun elää ihan kädestä suuhun ja lasten tarpeet tulevat yleensä viimeisenä, lapsien kouluttaminen maksaa myös peruskoulun jälkeen aika paljon. Monet menevät suoraan töihin teininä, palkat jäävät silloin alle 80e kuukaudessa, huonoimillaan olen kuullut tarjoilijoiden tienaavan n. 35 euroa kuussa, mutta siihen kuului asuminen ruokalan tiloissa. Ammattikoulutuksella tienestit nousevat nopeasti jo vajaaseen 200 euroon kuukaudessa, koulutus tosin saattaa sitten maksaa esim. 50e/kk ja se voi olla valtava panostus vanhemmilta, vanhemmat sitten tietenkin odottavat saavansa rahaa takaisin jahka lapset menevät töihin ja myöhemmin jäävät lastensa hoidettaviksi kun ikää tulee enemmän. Monet perheet asuvat koko elämänsä samassa talossa ja ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että lapsen perhe asuu samassa talossa vanhempien kanssa.



Lentomatka ja ekat päivät

Lento lähti heti aamulla kello 7:30, Helsinki-Vantaalle pari tuntia aikaisemmin ja tekemään lähtöselvityksiä. Sen verran oli muuttunut, että kaikkien pitää nykyisin tehdä check-in itse ja matkatavarat vain jätetään palvelutiskille. Kenttä ei ole sen sijaan muuttunut yhtään, viimeiset tuliaiset mukaan ja lentoa odottamaan. Hugo nukkui kantorepussa ihan lähtöön saakka, nousussa nukahti taas uudestaan, mutta herätettiin poju syömään aamupalaa koneessa.

Välilaskun aikana ei mitään muuta ehditty tekemään kuin etsimään seuraava lähtöportti, Hugo ei enää repussa halunnut istua joten perässä sai sitten juosta jatkuvasti. Lento Frankfurtista Kuala Lumpuriin kesti 12 tuntia ja meni omasta mielestä ainakin oikein mallikkaasti, Hugo nukkuin päiväunet ihan normaalisti, nukahti taas lähtökiihdytyksen aikana ja heräsi syömään. Muuten aika menikin sitten leikkiessä muiden lasten kanssa ja loppulennosta sitten nukahti kun Suomessa alkoi yö olemaan, montaa tuntia tosin ei ehtinyt nukkua kun lähestymään Kuala Lumpuria. Jatkolento lähti 30min laskeutumisesta joten aika vauhdilla sai taas lähtöporttia etsiä. Perilla Jakartassa saatiin sitten tietää, että matkalaukut eivät olleet ehtineet mukaan ja jouduttiin niitä vielä muutama tunti odottaa, poistuttiin terminaalisat ulos syömään, takaisin pääseminen olikin sitten vaikea urakka kun piti taas mennä turvatarkastusken läpi ja selittää kaikille miksi oltiin tulossa takaisin, lopulta päästiin sitten jonkun parkkihallin kautta takaisin saapuvien puolelle ja matkalukut siellä odottivatkin. Jatkolento Semarangiin kesti vielä tunnin ja perillä ensimmäiset päivät menivätkin sitten ihan levätessä.

Hugo saatiin heti oikeaan unirytmiin vaikka aika pitkään aamulla nukkuikin. Ekat päivät meni ainakin itsellä kulttuurishokista kärsiessä ja varmaan Hugollakin kun oli aika arka liikkumaan missään ja halusi olla kokoajan sylissä, vieraat ihmiset saivat Hugon heti itkemään ja uni maistui vähän normaalia enemmän. Kulttuurishokki tuntuu aina tulevan vaikka tietääkin mitä odottaa, silti kodin mukavuuksia tuli nopeasti ikävä. Eniten harmitusta aiheutti kuumuus, itikat ja aamuiset rukouskutsut neljän aikaan aamuyöstä. Toisaalta taas käänteisesti kulttuurishokki on tullut monesti, kun on tullut Suomeen palattua.


Ennakkotunnelmia

Johtuen internet yhteyden puuttesta ensimmäiset kirjoitukset tulevat retrospektiivisinä. Blogiin on tarkoitus kirjoittaa havaintoja 1,5kk matkalta Indonesiassa ja minkälaisia ongelmia ja haasteita lapsen kanssa matkustaminen tuottaa. Tarkoitus olisi ainakin tutustua varhaiskasvatukseen Indonesiassa, mikäli kesälomat ehtivät loppua ennenkuin lähdemme takaisin Suomeen. Kirjoittaja on 25v. lähihoitajaopiskelija Loviisasta ja blogi on osa äidienkielen kurssia.

Valmistelut reissuun aloitettiin jo kuukausi aikaisemmin, passihan pitää olla lapsella ihan oma ja sen hommaaminen olikin aika vaivaton prosessi, muutama passikuva ja aika piti varata lähimmälle poliisiasemalle. Viisumi hoitui vielä helpommin, rahat suurlähetystön tilille ja passi postiin. Vajaassa viikossa passit tulivatkin postin mukana takaisin. Lentoliput otimme Malaysian Airlinesin kautta, välilaskut Saksassa ja Kuala Lumpurista, josta sitten suoraan Jakartaan. Yhteiskesto n. 20h vaihtoinee ja rahaa säästyi Finnairin suoriin lentoihin verrattuna n. 200e per henkilö.

Poikamme Hugo on vajaa 2 vuotta, eli siinä hankalimmassa iässä matkustamista varten, eniten etukäteen mietityttää kuinka hän viihtyy lennolla ja miten turvallista kohdemaassa on. Tiettyjä kompromisseja joutuu tekemään, lastenrattaita on ihan turha raahata mukana ja turvaistuimia ei yleisesti käytetä. Paikalliset käyttävät liikkumiseen skoottereita, johon parhaimillaan ahtautuu nelihenkinenkin perhe. Mukaan pakattiin kuitenkin kantoreppu, jota voisi käyttää myös autossa istuessa, kun pujottaa turvavyön sen alitse. Parempaa ratkaisuakaan ei keksitty. Kantoreppu on luultavasti tärkein yksittäinen varuste mukaan, lapsi ei jaksa vielä pitkään kävellä itse tai sitten haluaa vaeltaa johonkin ihan toiseen suuntaan. Samalla onnistuu myös päiväunet repussa istuessa, lastenrattailla taas ei mitään tekisi, kun kävelytiet puuttuvat lähes koko maasta. Aurinkorasvan käyttöä pitäisi kuulemma näin pienen kanssa välttää, otimme pienen tuubin kallista rasvaa mukaan, taisi 20 euroa kustantaa... Hugolle pakattiin mukaan muutamia leluja, useita pitkähihaisia vaatteita itikoiden ja auringon takia, kilo kaurapuuroa ja lentoa varten vielä kuulosuojaimet, pilttejä ja soijamaitoa.

Vaattet ovat niin halpoja, että on melkein parempi uusia niitä ja kantaa sitten kotiin, kuin kantaa Suomesta hirveätä määrää mukana. Melkein kaikkea tarvittavaa saa Indonesiastakin niin kauheasti muuta kuin vaaatteita ei pakattu mukaan, jokunen tuliainen ja matkalukemista. Aikaisemmin meille on kahdestaan riittänyt yksi reppu ja yksi rinkka, mutta nyt lopulta tavaraa tuli sen verran, että oli pakko turvautua matkalaukkuun. Vaatteista vielä sen verran, että kokemuksesta viisastuneena tulee otettua myös ihan lämmintäkin mukaan, vaikka lämpötila on päivällä reilu +30 astetta niin yöllä se viilenee jo sinne +20 asteen tuntumaan ja vaikka sekin vielä lämmintä on niin, tuohon lämpöisempään tottuneena yöt tuntuvat viileiltä, kun asunnot ovat hyvin tuuletettuja tai hotelleissa taas ilmastointi. Aamuisin on myös ulkona suht vilpoista ja auringoltahan pitkähihaiset myös suojaavat.